Kiitos ja kumarrus

No niin. Nyt on sitten verkkokirjoittamisen kurssi päättynyt ja määrätyistä aiheista on tänne raapustettu. Mitäs sitten? Jatkaisinko blogin pitämistä jostain omasta jutusta vai jätänkö tämän leikin tähän.. Aika näyttää, mutta tällä hetkellä taidan keskittyä lasten kasvatukseen ja koulun loppuun saattamiseen. (Tässä järjestyksessä..)

Ei tämä blogin kirjoittaminen kuitenkaan ihan niin kamalaa ollut kuin aluksi ehkä kuvittelin. Toisaalta nyt saimme joka viikko aiheen josta kirjoittaa. Entä sitten kun ne pitää keksiä ihan itse? Jatkuvasti pitäisi olla jotain uutta ja mielenkiintoista sanottavaa että edes joku eksyisi blogin pariin muutenkin kuin vahingossa.

Pidän kuitenkin tämän osoitteen, jos joskus lähitulevaisuudessa innostunkin ajatusteni jakamisesta. Mahdollinen seuraava blogini voisi olla kokonaan keskittynyt pupuihin tai sitten lähden irrottelemaan ja perustan vaikkapa sisustusblogin. Se nähdään, mutta nyt kiitos, te kaikki muutamat kurssikaverit jotka pakotettuina tänne eksyitte, siitä että luitte ja kommentoitte sepustuksiani :)

Näihin lutuisiin tunnelmiin päättyy tämä kurssiblogi. Kiitos ja kumarrus! <3

Kääntäminen -helppoa vai ei?

Ehdottomasti ei niin helppoa kuin aluksi luulisi! Ainakaan mitä tunnilla käänsimme, eli nettisivuja. Vaikka minäkään en mielestäni ole ihan tumpelo englannin kielen kanssa, oli muutaman lauseen suomennos yllättävän hankalaa. Periaatteessa ymmärsi kyllä mitä lauseella haluttiin sanoa, mutta sen kääntäminen järkevälle suomen kielelle oli ihan toinen juttu. Suomen ja englannin lauseet rakentuvat kuitenkin sen verran erilailla. Vielä kun teksti oli menossa julkaistavaksi, ei pelkkä kääntäminen riittänyt, vaan sen oli oltava myös suomen kuuloista. Ei siis pelkkä tökerö käännös. Tässä oli kaikkein eniten miettimistä.

Saimme kuitenkin kaikki tekstit käännettyä ja olimme tyytyväisiä lopputulokseen. Moneen kertaan piti kuitenkin lyhyt tekstin pätkä lukea ja aina siitä löytyi jotain parannettavaa. Tämä on varmasti ongelmallista varsinkin, kun ruvetaan kääntämään pitempiä tekstejä. Miten saat tekstin käännettyä kokonaisuudeksi? Niin ettei se ole vain käännetty lause kerrallaan, mutta että alkuperäinen ajatus käy ilmi. Kääntäjän homma ei ole siis ihan helppoa.

Kääntäminen kuitenkin varmaan helpottuu kun sitä tekee enemmän. Ja tietenkin mitä paremmin tuntee käännettävän kielen ja sanaston, sitä sujuvammin työ käy. Mitään romaania en lähtisi siis näin äkkiseltään kääntämään, mutta suht lyhyistä ja selkeistä teksteistä suoriutuisin kyllä.

Wiki Wiki

Elikkäs nyt olisi aiheena wikien käyttö yrityksissä. Siis mihin niitä voi käyttää ja onko niistä mitään hyötyä? Itselleni wikit ovat hieman vieras käsite (nekin), joten en kaikkia niiden käyttömahdollisuuksia tunne. Näkisin ne kuitenkin ihan näppäränä viestintävälineenä ainakin pienissä yrityksissä. Viestit kulkisivat johdolta alaisille, mutta myös toiste päin, kun kaikki keskusteluun kutsutut saisivat kirjoittaa alustalle. Tällä voitaisiin vähentää työntekijöille saapuvaa sähköpostitulvaa ja kaikki olisivat perillä yrityksen asioista. Olettaen että he kävisivät lukemassa wikiä. Wiki ei kuitenkaan mielestäni korvaa sähköpostia tai intranettiä, mutta voi tukea niitä.

Myös erilaisiin projekteihin voisi soveltaa wikiä. Kun kaikki asianosaiset voisivat tiedottaa ja lukea asioista samalta sivulta, olisi kaikilla aina viimeisin tieto. Asia saataisiin kaikkien projektiin osallistuvien nähtäville saman tien eikä pitkiä keskusteluja tarvitsisi lukea sähköpostista. Wikit saattavat tosin joistakin tuntua vieraalta ja oudolta käyttää, joten niiden käyttöönottoa kannattaa miettiä ja kuunnella työntekijöiden mielipiteitä. Wikistähän ei ole mitään hyötyä, jos ihmiset eivät päivitä tai edes lue sitä. Muutenkin jotkin ihmiset saattavat vierastaa sosiaalisen median palveluiden käyttöä töissä. Oikein käytettynä niistä voi kuitenkin olla myös paljon hyötyä.

Kanipari toivottaa kaikille eläinten ystäville ihanaa ystävänpäivää!

Yrityksen somepalvelut

Tällä viikolla tehtävämme oli miettiä, miten pienen yrityksen kannattaisi hyödyntää sosiaalista mediaa. Tosiaan kovin laajaa tietämystä somen maailmasta ei itseltäni löydy, joten kovin monipuolisesti en osaa palveluja suositella. Mutta hyvistä Facebook-sivuista kannattaa ainakin aloittaa. Jos sivuja päivittää ahkerasti ja keskustelee niiden kautta asiakkaiden kanssa, on se jo hyvä lähtökohta. Tietysti myös yrityksen omista nettisivuista kannattaa tehdä mahdollisimmat hyvät: selkeät, kiinnostavat ja yrityksen näköiset. Pienelle yritykselle tässä olisi mielestäni jo hyvä alku. Panostamalla muutamaan kanavaan kunnolla saadaan varmasti parhaat tulokset.

Myöhemmin voi myös miettiä, sopisiko yritykselle oman blogin ylläpito. Löytyisikö aiheita joista kirjoittaa riittävän säännöllisesti ja kuka blogia kirjoittaisi? Jos halutaan näkyä useammassa sosiaalisen median kanavassa, erilaisiin palveluihin kannattaa tutustua etukäteen ja pohtia, millainen sopii omalle yritykselle ja mistä parhaiten tavoittaa halutut asiakkaat. Erilaisia yhteisöjä ym on kuitenkin olemassa paljon. Eri sivuja kannattaa vielä linkittää toisiinsa, esim facebook kotisivuihin.

Näillä minä lähtisin liikkeelle oman pienen yritykseni kanssa. Tärkeintä on tavoittaa oma asiakaskunta ja panostaa valitsemiinsa sosiaalisen median palveluihin.

Tähän loppuun vielä hieman pupsien kuulumisia. Samulla on ollut varsin rankka viikko, Peppi ei nimittäin ole maailman helpoin tyttöystävä. Yhtenä hetkenä kiehnätään yhdessä kuin vasta rakastuneet..

...toisena Peppi jo juoksee karkuun eikä voi sietää Samua lähelläänkään.Välillä käy ihan sääliksi kun katsoo vierestä, kuinka Samu jaksaa yrittää mutta lopulta makoilee yksin hylättynä jossakin nurkassa.

Minä ja some

Niin siis minä ja mikä? En tosiaankaan ole mikään sosiaalisen median suurkuluttaja, joten mitäköhän tässä kertoisin.. Facebook-tili löytyy, ja tietenkin tämä blogi, mutta siihen se jää. Faceakin käytän lähinnä muiden päivitysten tirkistelyyn ja yksityisviestittelyyn.

Olen siinä mielessä vähän vanhanaikainen, että mieluummin päivitän kuulumiset kavereideni kanssa kasvotusten, kuin facebookin välityksellä. Muihin sosiaalisen median muotoihin en ole uskaltanut tutustuakaan. Minulla ei oikein ole mitään tarvetta jakaa asioitani. Kertoisin tässäkin paljon mieluummin vaikka siitä, kuinka Pepillä oli äskettäin hirveä vauvakuume tai kuinka Samun lukuiset iskuyritykset Peppiä kohtaan alkavat vihdoin tuottaa tulosta, kuin pohtisin omia mielipiteitäni. Suhtaudun myös hieman epäluuloisesti internetin ihmeellistä maailmaa kohtaan, enkä halua laittaa sinne liikaa tietoja itsestäni.

Tulen melko jälkijunassa tässä somebuumissa. Facebookiin liityin kun kaikki muut olivat jo siellä enkä vielä vähän aikaa sitten ollut koskaan kuullutkaan tumblrista, ennen kuin pikkusiskoni esitteli sen minulle. Tämä blogi on kuitenkin uusin somevaltaukseni, ja tähänkin ryhdyin opintojen takia. Mutta saa nähdä, ties vaikka innostuisin tästä vielä enemmänkin.

Esittelyssä: pupsit

Eli tämän viikon teemana on: kuinka saan blogilleni lisää lukijoita? No jos kerran söpöt eläimet vetoavat ihmisiin, niin tässä tulee. Nimittäin nappisilmiä ja pörröpalleroita.

Esikoisemme on vuoden vanha hermeliinikani Peppi, perheen kesken myös Peppana. Kooltaan Peppi on vain pieni rääpäle, mutta luonnetta löytyy sitäkin enemmän. Peppi on varsin omapäinen ja jos hän haluaa silittelyä, hänen vaatimustaan ei niin vain sivuuteta. Toisaalta jos Peppi ei seuraa kaipaa, ilmaisee hän vastalauseensa murisemalla. Peppi viihtyy myös sohvalla, mutta sattuneista vahingoista johtuen ei periaatteessa saisi siellä oleskella..

Kuopuksemme on noin 9 kk ikäinen kääpiöluppa Samu, lempinimiä mm. Sampsukka, PehmoPupu ja Turjake. Vaikka Samu on tuplasti Pepin kokoinen, on hän aivan tassun alla.
Samun suuri intohimo on ruoka. Kaikki käy kasviksista pahvilaatikoihin ja läppärin virtajohtoihin.

Pahoittelen, en ole mikään hyvä kuvaaja. Mutta näillä kanikommelluksilla aion siis elävöittää tätä kurssiblogia ja toivon lukijoiden kiinnostuvan.